sunnuntai 26. helmikuuta 2017

J-Rock

Nimi J-Rock, "Roki"
Syntymäpäivä19.07.-06
Ikä, ikääntyminenKuollessaan 32v, oma ikääntyminen
RekisterinumeroVH03-011-6257
RotuHannover
VäriRautias
SukupuoliOri
Säkäkorkeus172,4cm
KasvattajaDetlef Hofman (evm), Saksa
OmistajaOresama
AsuintalliZurück
PainotusEstepainotus
KoulutustasoVaB, 160cm
SaavutuksetHANN3, ERJ-III, YLA2, KRJ-III


Roki menehtyi vanhuuteen 26.2.2017, hieman ennen 33-vuotissyntymäpäiväänsä. Roki oli ensimmäinen Oresaman omistama hannover. Se opetti paljon rodustaan ja esteratsastuksesta.


  The Outfit

Klikkaa kuvaa, niin näet sen oikeassa koossaan.
Kuvat otti EK


  This is Me!
I didn't even know the meaning of friends.
Roki oli tullessaan varsin yksinäinen sielu, halusi viettää päivästä toiseen kaikki hetket omassa seurassaan. Sitten yhtäkkiä, vuoden meillä oltuaan ori ymmärsi kuinka hauskaa seurassa on. Siitä tuli yhtäkkiä kiltti kuin enkeli, ja ikuisen riehumisensa sijasta se alkoi hörähdellä ja puskea.
Ennen haassa kaikkia monottanut Roki on nykyään lempeä laumanjohtaja ja sosiaalinen kaveri. Vaikka sillä olisi voimaa ja älyä viedä kaikkein parhaimmat ruohokohdat ja mutaläjät, se useammin antaa niitä lauman heikoimpien käyttöön.
Ratsutouhuissakin Roki on ryhdistäytynyt. Kouluratsastus saa sen jotenkin apaattisen oloiseksi loppupäiväksi, mutta esteillä se on oma iloinen itsensä. Eikä sitä haittaa vaikka ratsastettaisiinkin porukalla, monta ratsukkoa samalla kentällä.

As I continued to live by myself... I sometimes wanted to call myself stupid.
Hoidettaessa Roki näyttää nauttivan yksinäisten vuosiensakin edestä. Se oikein puskee harjaa vasten ja kiehnää minkä jaksaa. Oriksi sitä ei uskoisi kukaan, on se niin kiltti ja käyttäytyy kuin ratsastuskoulun vanhimmat ja viisaimmat ruunat. Hassua sanoa orista näin, mutta tämän pojan voisi antaa hoidettavaksi vaikka aloittelijalle.
Kaviotkin ori antaa siivota poikkeuksellisen hyvin, mutta silti ei nostele jalkojaan kun suojia laitetaan muka auttaakseen. Se ei kumattu uteliaana pällistelemään hoitajan tekemisiä ärsyttävästi, vaan pitää päänsä neutraalisti suorassa.
Satulavyölle on pullisteltava näön vuoksi, mutta Roki lopettaa heti kun sitä läpsäisee kevyesti vatsaan vyön kohdalle. Sen jälkeen se näyttää nololta, ihan kuin pyytäisi anteeksi. Kuolaimet se ottaa nykyään kämmeneltä niin nätisti että parempaa käytöstä ei enää varmasti ole olemassakaan.

I have something precious here so I can sing like this to everyone!
Esteratsastus on kova laji. Ihan sama harjoitteleeko kentällä Roki yksin vai Roki ja sata muuta, joka tapauksessa se keskittyy työhänsä ja näyttää nauttivan. Ilopukkeja se tekee niin harvoin, että sama kun niitä ei olisi ollenkaan. Radan jälkeen kun joskus laukataan kentän ympäri kuin kunniakierroksella, se saattaa nostaa päänsä ylös ja hirnua kovaan ääneen ja pitkään. Niin se osoittaa vain olevansa iloinen nyt!
Esteratsulle tyypillinen hyppy on tasainen ja hyvä, mutta Rokin sataprosenttisen keskittymisen takia hyppyä voidaan viedä paljon pidemmällekin. Ei ole väliä tullaanko ravissa vai laukassa, tullaanko esteelle vinosti vai suorassa, kuitenkin Roki hyppää joka kerta. Askelia ei tarvitse laskea, koska ponnistuspaikalla ei ole Rokille juurikaan väliä.
Askeliltaan ori on isojen hevosten tapaan pomppiva. Se ei ole kuitenkaan sellaista tehosekoitinjyrinää jossa ei voi istua, vaan se on tasaista, vaikkakin isoa askellusta. Kyllä näissä askelissa istuu kuka vain, ne eivät ole ollenkaan pahat ratsastaa.

It's So Lonely
Rokin mielestä kouluratsastus on hieman apeaa puuhaa. Sitä ei voi niin harjoitellakaan porukalla, ja siitä tulee mieleen vanhat ajat, jollain tapaa. Treenejen jälkeen ori saattaa olla apaattisen oloinen loppupäivän. Kapasiteettiahan sillä olisi vaikka GP-tasolle, mutta turha sitä on treenaamisella rääkätä kun se ei kerran edes pidä koko hommasta.
Ori tottelee hienosti pelkkiä painoapuja, ja pohkeita tarvitaankin vain laukannostossa ja tiukimmissa käännöksissä. Ohjaa tarvitsee harvoin käyttää, ja suustaankin Roki on niin herkkä että pieni vihjaus johonkin suuntaan riittää.
Luonteeltaan ori kävisi aloittelijoiden ratsuksi, mutta tämä herkkyys estää sellaisen käytön.

It'll be nice if we stayed as friends forever.
Voihan sitä lomaa viettää maastossakin. Roki on mitä luotettavin ratsu, se ei pelkää mitään ja on varmajalkainenkin. Lisäksi jos ratsastaja putoaa, se jää odottamaan eikä lähde minnekään syömään tai muuta kivaa. Tammojen aitauksen ohi ratsastettaessa se vähän kyllä katselee ja ilmaa haistelee, mutta ei sinnekään säntää.
Kärryjen edessä Roki on toimiva tapaus, vaikka jyrkästi käännyttäessä se haluaisi juosta vain eteenpäin.
Talutuksessa orilla ei ole kiire. Se tulee löysällä narulla, ja katselee uteliaasti ympärilleen. Joskus se selostaa näkemäänsä äänekkäin hirnahduksin ja hörähdyksin taluttajalle. Se ei koskaan jää tuijottelemaan minnekään, vaan pitää seuraa ihmiselle vieressään.
Roki on myös unelmatapaus lastata ja purkaa.

My overflowing feelings, moving freelings.
Kisapaikan äänet ja jännitys eivät aiheuta orin sekoamista tai jännittämistä. Se pysyy rauhallisena harjauksen, satuloinnin ja lämmittelyn. Kisatilanne muuttaa sen käytöstä hieman.
Kun oma suoritus aloitetaan, Roki tajuaa taas kerran kuinka kovasti se haluaakin olla mieliksi ratsastajalleen, ja kuinka kovasti se hänestä pitää. Ori yrittää selvitä vieläkin paremmin kuin kotona tai muissa kisoissa. Se harkitsee jokaisen liikkeensä ja pitää yllä iloisen ilmeensä.
Palkinnosta Roki ei niin perusta, sen mielestä sinivalkoinen ruusuke on ennemminkin kuin maininta ratsastajan ja ratsun vahvasta ystävyydestä, kuin merkki voitetusta luokasta.

  The Family
I Live Here
hann, 168cm, evm.
Gregory
hann, 169cm, evm.
Greg (evm.)
Glory (evm.)
Diara
hann, 173cm, evm.
Arameos (evm.)
Daniella (evm.)
Carrot'n Apple
hann, 174cm, evm.
Feeding Dance
hann, 170cm, evm.
Get Going (evm.)
Hot Dance (evm.)
Yvonne
hann, 169cm, evm.
Michael (evm.)
Yolanda (evm.)

  About the Family
Rokin isä I Live Here tuttujen kesken Herkku on 168cm korkea, musta hannoverilainen. Herkulla on myös iso valkoinen tähti sekä molemmissa takajaloissa pienet sukat. Herkku on nuorempana ollut oikea estetykki, mutta myös koulu on sujunut tältä komealta herralta hyvin. Aikoinaan Herkku saavutti muun muassa DCh-kiertopalkinnon, joka lahjoitetaan joka toinen vuosi parhaiten kenttäkisoissa menestyneelle. Herkku on myös voittanut yhteensä reilu 30 este- ja kenttäkilpailua ja lisäksi sijoittunut myös 30 kilpailussa toiseksi tai kolmanneksi. Nykyään tämä musta herra asustelee Hofman’s siittolassa viettäen eläkepäivä tammojen seurassa. Roki on Herkun kymmenes (10) varsa, mutta Rokin jälkeen on tullut vielä useita jälkeläisiä lisää ja astutukset jatkuvat edelleen. Herkun varsoissa on myös nähtävissä Herkun omaa kapasiteettiä kenttäratsastukseen.
Rokin isänisä Gregory on tummanruunikko n. 170cm korkea hannoverinhevosori, Jolta löytyy luonnetta vaikka muille jakaa. Tätä oria saavat oikeasti käsitellä vain kokeneet miehet, muita se kusettaa armottomasti. Gregory on menestynyt Saksassa muutamissa estekilpailuissa, mutta mitään huippua siitä ei koskaan jalkaongelmien takia tullut. Gregory hyppäsi ennen loukkaantumistaan 140cm esteratoja, mutta loukkaantumisen jälkeen hän siirtyi täyspäiväsesti jalostukseen.
Greg on 172cm korkea hannover, joka hyppäsi nuoruudessaan ratana 150cm. Irtona tämä ruunikko loikki korkeampiakin. Kilpailuissa se sijoittui parikymmentä kertaa neljällä kaudellaan, ja myöhemmin hevosesta tuli keskinkertainen siitosori. Luonteeltaan ori oli melko tuju tapaus, ja luonteikkaita sen jälkeläisetkin, erityisesti orit ovat myös.
Yksi Gregin tammoista oli Glory, 165cm korkea rautias läsipää. Tämän kiltin ja kuuliaisen siitostamman tuli tasapainottaa Gregin kovaluontoisuutta varsoissa, mutta ei Glory säyseää luonnettaan jälkikasvulleen periyttänyt. Sen sijaan kaikki sen varsat siunattiin emänsä hienolla rakenteella. Gloryllakin oli näyttelymenestystä, mutta ratsukilpailuissa sillä ei starttailtu.
Rokin isänemä Diara oli vaaleanrautias, sabino 168cm korkea hannoverilainen. Diara oli aikoinaan menestynyt kohtalaisesti esteradoilla ja kenttäkilpailuissa. Diara oli myös kantakirjattu II-palkinnolla Saksassa. Koska Diara oli suhteellisen hyvä sukuinen tamma, käytettiin sitä jalostukseen kymmeniä vuosia, saaden yhteensä 8 varsaa elämänsä aikana. Diara jouduttiin lopettamaan viimeisen varsan synnyttyä, Diaran kohtu oli revennyt, eikä sitä pystytty korjaamaan.
Kenttäratsu Arameos sijoittui kilpailuissa viitisenkymmentä kertaa Suomessa ja Ruotsissa. Tietenkin niin menestyneestä orista yritettiin heti siitoshevosta, mutta Arameos ei saanut tammoja kantavaksi. Siitä tuli maastoratsu harrasteluun vanhoilla päivillään. Kerran se kuitenkin karkasi ja pääsi astumaan erään tamman, joka sitten saikin Arameokselle varsan. Vaikka tapaus oli vahinko, varsa oli toivottu. Arameos oli 170cm korkea vaaleanrautias.
Tamma, jonka Arameos astui, oli Daniella, kilpailematon kuusivuotias. Se ei olisi ollut tarpeeksi hyvä julkimo-orin varsan emäksi, mutta vahinko tapahtui, ja tamma sai osakseen odottamatonta kunniaa. Harrastehevonen Daniellaa ei muusta muistetakaan: se ei kilpaillut, ei missään lajissa, eikä käynyt näyttelyissäkään. Rekisteritietojen mukaan tamma oli 165cm korkea rautias.
Rokin emä Carrot'n Apple tuttujen kesken Omppu on harmaan kimo 174-senttinen hannoverilainen. Omppu on aikoinaan kisannut menestyksekkäästi esteradoilla, saavuttaen monia suurvoittoja suuristakin luokista. Suurin Ompun hyppäämä irtoeste ratsastajan kanssa on ollut 160cm korkea. Voittoja estekisoista kansallisella tasolla tälle tammalle on kertynyt huimat 35, jonka lisäksi hän on useasti sijoittunut toiseksi tai kolmanneksi. Ompun motto tuntuukin olevan, periksi ei anneta vaan aina annetaan parhaamme. Tätä nykyä Omppu on kantakirjauksen (II-palkinto) jälkeen siirtynyt jalostukseen Hofman’s siittolaan. Roki on Ompun ensimmäinen varsa, mutta Rokin jälkeen Ompulle on syntyny vielä liuta varsoja, yhdet kaksosetkin löytyvät joukosta. Omppu periyttää hienosti omaa rohkeaa luonnettaan sekä kapasiteettiaan.
Rokin emänisä Feeding Dance on 170-senttinen kimo hannover ori, joka toimii nykyään omistajansa harrasteratsuna astuen välillä muutamia tammoja. Fedi on aikoinaan kisannut 130cm luokkia aluetasolla, mutta pidemmälle ei kellään ole ollut halua tätä oria viedä. Luonteeltaan tämä ori on hyvin ruunamainen, kiltti kuin enkeli eikä oikeastaan koskaan ole tehnyt pahaa kenellekkään. Ori periyttää hyvin luonnettaan.
Get Going oli kiltti kimo 172cm korkea hannoverinhevonen. Se oli estepainotteinen, ja menestyi keskinkertaisesti 140cm korkeilla radoilla. Oman alueensa tammoja hevonen astui neljä, ja varsoista tuli myös kelpo kilpahevosia este- ja kenttäradoille.
Kolme eri laatuarvostelupalkintoa saanut Hot Dance oli 167cm korkea musta tamma, ja oikein näpsäkkä luonteeltaan. Jo varsana siitä ennustettiin mahtavaa kenttätykkiä, ja oikeassa ennusteet olivatkin. Tamma menestyi hyvin, ja siitä tuli myöhemmin kuuden menestyneen varsan emä.
Rokin emänemä Yvonne on musta 168-senttinen hannovertamma, joka toimii Saksassa ratsastuskouluhevosena. Ratsastuskoulussa Yyonne on päässyt myös kisaamaan 120cm ratoja tuntilaisten kanssa aluetasolla. Yyonne on luonteeltaan vähän äksy, mutta ei se kuitenkaan kenellekään pahaa tee. Yyonnella on ainoastaan yksi varsa, Rokin emä Omppu.
Michael oli komea ja kiltti. Vain sen vuoksi sillä astutettiin lähialueen tammoja, vaikka ori toimi tavallisena puskailuhevosena. 178cm korkea ruunikko kuoli 25-vuotiaana vanhuuteen.
Yolanda asui ratsastuskoulussa, ja oli tuntilaisten suosikki. Siksipä sillä päätettiin teettää varsa ennen kuin se olisi liian vanha varsapuuhiin. Hienon varsan, ainoansa, Yolanda saikin. Se aloitti tuntihommat taas varsan vieroituksen jälkeen, ja sellaista työtä se tekikin eläkepäiviinsä asti. Tamma oli 172cm korkea punarautias.


1. ja 2. polvi © Suvitsu
3. polvi © Oresama/Zurück


  This is MY Show!
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
PäivämääräJärjestäjäLuokkaSijoitus
20.10.-07Rosa RojoERJ/120cm6/66
20.10.-07Rosa RojoERJ/120cm2/63
15.11.-07ShiawaseERJ/120cm1/35
15.11.-07ShiawaseERJ/150cm3/13
17.11.-07PredujiceERJ/100cm2/89
17.11.-07ShiawaseERJ/120cm4/25
26.03.-08WAMMAEste/150cm2/5
10.04.-08WAMMAKoulu/VaB2/9
20.06.-08Sun StepKRJ/VaB3/112
10.07.-08SiivetERJ/150cm2/30
29.07.-08ZurückERJ/150cm1/35
01.08.-08ShiawaseERJ/140cm3/19
01.08.-08ShiawaseERJ/150cm3/19
09.08.-08KarpaloKRJ/VaB5/107
10.08.-08ZurückERJ/150cm1/23
12.08.-08Craced StallionsERJ/130cm3/60
16.08.-08Joushou GaidouKRJ/VaB6/48
16.08.-08Joushou GaidouERJ/150cm2/31
18.09.-08ZurückWRJ/Western Riding3/11
26.09.-08ZurückKRJ/VaB2/28
18.01.-09Joushou GaidouERJ/150cm2/4
18.01.-09Joushou GaidouERJ/160cm2/8
19.01.-09Cheval DelamerERJ/150cm7/50
29.04.-08NaturaelERJ/130cm7/98
15.02.-09ZauberhofERJ/150cm2/43
27.03.-09ZurückERJ/150cm2/6
12.06.-10Frostbitten'sEste/140cm3/30
01.08.-10ZuruckKoulu/VaB2/30
20.10.-10ZuruckKoulu/HeA2/30
23.10.-10ZuruckKoulu/HeA3/19
05.07.-11IconEste/150cm4/39
06.07.-11IconEste/130cm2/67
07.07.-11IconEste/120cm4/90
07.07.-11IconEste/140cm3/56
09.07.-11IconEste/130cm6/67
12.07.-11MarciusKoulu/VaB4/30
10.07.-11Rowlee ShowjumpersEste/160cm1/7
17.07.-11MarciusEste/160cm1/3
18.07.-11ValkiaKoulu/HeA2/28
20.07.-11ValkiaKoulu/VaB2/16
20.11.-11SISFEste/160cm1/11
03.12.-11SISFEste/160cm2/16
05.03.-12JundabyneKRJ/VaB4/40
15.03.-12ZurückKRJ/VaB6/50
16.03.-12ZurückKRJ/VaB5/50
19.03.-12ZurückKRJ/VaB7/50
11.03.-13HillamäkiERJ/160cm5/30
12.03.-13HillamäkiERJ/160cm3/30
14.03.-13HillamäkiERJ/160cm5/30
15.03.-13ZurückERJ/160cm7/50
31.03.-13ZurückERJ/160cm5/50
02.04.-13ZurückERJ/160cm3/50
04.04.-13ZurückERJ/160cm5/50
04.04.-13Reve de HausseaERJ/160cm2/30
05.04.-13Reve de HausseaERJ/160cm2/30
08.04.-13SuprantKRJ/VaB4/50
09.04.-13SuprantKRJ/VaB7/50
10.04.-13FiktioKRJ/VaB9/100
09.04.-13Dark Side TrakehnersERJ/160cm1/30
10.04.-13Dark Side TrakehnersERJ/160cm2/30
10.04.-13Reve de HausseaERJ/160cm1/30
11.04.-13FiktioKRJ/VaB2/100
11.04.-13ZurückERJ/160cm5/50
11.04.-13Dark Side TrakehnersERJ/160cm1/30
11.04.-13Dark Side TrakehnersERJ/160cm4/30
12.04.-13Reve de HausseaERJ/160cm4/30
13.04.-13Dark Side TrakehnersERJ/160cm5/30
13.04.-13Dark Side TrakehnersERJ/160cm5/30
13.04.-13FiktioKRJ/VaB4/100
14.04.-13HillamäkiERJ/160cm5/30
14.04.-13Twisty PuzzleERJ/160cm5/30
15.04.-13ZurückERJ/160cm2/40
15.04.-13HillamäkiERJ/160cm2/30
16.04.-13CastorERJ/160cm7/50
22.04.-13JindabyneKRJ/VaB4/40
05.05.-13Jadessa WBsERJ/160cm4/30
14.05.-13Jadessa WBsERJ/160cm3/30
16.05.-13Jadessa WBsERJ/160cm3/30
18.05.-13Gestüt SilbereicheERJ/160cm1/30
18.05.-13NonsheinERJ/160cm4/30
20.05.-13Gestüt SilbereicheERJ/160cm1/30
24.05.-13Gestüt SilbereicheERJ/160cm4/30
28.05.-13NonsheinERJ/160cm4/30
29.05.-13NonsheinERJ/160cm4/30
18.05.-13DurenKRJ/VaB4/30
21.05.-13BairdonERJ/160cm2/40
22.05.-13Dark Side TrakehnersERJ/160cm4/30
22.05.-13ZurückKRJ/VaB2/30
22.05.-13SalpicarKRJ/VaB5/30
23.05.-13BairdonERJ/160cm3/40
24.05.-13Dark Side TrakehnersERJ/160cm3/30
24.05.-13Dark Side TrakehnersERJ/160cm1/30
26.05.-13DurenKRJ/VaB2/30
27.05.-13DurenKRJ/VaB5/30
28.05.-13SalpicarKRJ/VaB5/30
13.06.-13ZurückKRJ/VaB6/50
30.06.-13ZurückKRJ/VaB4/16
18.07.-13KK StewartKRJ/VaB2/30
26.11.-13Mewian WelshKRJ/VaB4/50
30.11.-13Mewian WelshKRJ/VaB5/50
05.12.-13SatulinnaKRJ/VaB5/40
06.12.-13SatulinnaKRJ/VaB4/40
17.12.-13FiktioKRJ/VaB2/40
19.12.-13Golden League SporthorsesKRJ/VaB2/30
23.12.-13Golden League SporthorsesKRJ/VaB4/30
04.03.-14AittohaaraKRJ/VaB1/40
04.03.-14AittohaaraKRJ/VaB1/40
05.03.-14ZurückKRJ/VaB1/40
05.03.-14ArvolaaksoKRJ/VaB2/30
07.03.-14ArvolaaksoKRJ/VaB5/30
08.03.-14ArvolaaksoKRJ/VaB2/30
12.03.-14ArvolaaksoKRJ/VaB3/30
13.03.-14ArvolaaksoKRJ/VaB2/30

  Dear Diary...

15.05.2013
Ilmoitin meidän Rokin ERJ'n laatuarvosteluun. Kauan olen odottanut, että siihen tilaisuus tulee, mutta nyt sattumalta oli lisätilaisuudessa paikkoja (tai toivottavasti oli) heti, kun lopetin Rokilla kilpailemisen. YLA:n tilaisuuteen ori ei vielä pääse, koska nyt avoinna olevaan kutsuun olen jo liikaa hevosia ilmoittanut.
Roki-raasu ei itse tiedä, että joutuu pian taas matkustamaan. Arvostelut ovat Suomessa, joten hevonen joutuu taas pitkälle reissulle. Luulen, että vuokraan sille tallipaikan Suomesta, ja se saa olla siellä kunnes on käynyt molemmissa arvosteluissa. Mutta ei se haittaa - Rokia ei viedä YLA'n ja ERJ'n laatuarvostelun jälkeen kuin korkeintaan ERL'n tilaisuuteen, eikä sellaisia tilaisuuksia vielä näy. Sitä paitsi ori on rento ja terve, kyllä se matkan kestää.
Lähdenpä varaamaan sille jonkinlaista kuljetusta mahdollisimman pian. Onneksi minulla on hyviä ystäviä Suomessa. Hyvät ystävät tekevät aina palveluksia. Esimerkiksi hoitavat lemmikkiäni jonkin aikaa reipasta tallivuokraa vastaan.

04.05.2013
Kuinkahan monta vuotta olen jo Rokin kanssa taivaltanut? Useita. Ikä ei ala vielä meitä kumpaakaan painaa, mutta yhdessä on jo koettu kaikenlaista. Orin kisakalenteria tallin nettisivuille päivittäessäni huomasin, että hevoseni on sijoittunut ERJ'n alaisissa yli 50 kertaa, ja muitakin sijoituksia on kymmeniä. Jätin nettisivujen päivittämisen kesken ja kävin onnittelemassa oria parilla suurella porkkanalla. Roki odottaa nyt pääsyä ERJ'n laatuarvosteluun ja YLA'an.
Vaikka Rokin kisaus ei lopu (KRJ'n alaisia se vielä saa mennä), tuntuu tämä merkittävältä virstanpylväältä. Vaikka jollekulle muulle tämä ei olekaan saavutus, meille se on. Onnea, J-Rock, surkeana tuontiorina tullut, hienoksi kilpuriksi kehittynyt tyylikäs herrasmies!
Roki on valmennustauolla kotona nyt ennen kuin palaa kisareissuille. Soitan saman tien estevalmentajille ja sanon, ettei tarvitsekaan tulla. Mitä sitä turhaan enää - Roki on valmis jo. Kouluvalmennukset sen sijaan tulevat tarpeeseen, kouluratsastushan on hevoseni kakkoslaji...
Tästä on hyvä jatkaa. Olemme tyytyväisiä ja iloisia.

20.08.2012
Huh huh, mikä reissu! Teimme Rokin kanssa pitkän maastolenkin, ja sepä virkisti! Hevoseni käyttäytyi oikein kunnolla, vaikka säikähtikin naapurin räyhäävää koiraa oikein kunnolla. Eihän Roki koiria pelkää, mutta kun se piski alkoi ihan kohdalla ulvoa. Koiraansa lenkittävä naaapuri nosti nolona kättään ja minä nyökkäsin hymyillen heti, kun sain Rokin asettumaan.
Kiersimme Falkensteinin ympäri, niin kuin aina, mutta siinä kuluu vain noin puolitoista tuntia. Päätimmekin, tai siis minä päätin, kiertää keskustaan asti. Siellä oli iloisia lapsia, jotka (niin kuin aina) halusivat taputtaa heppaa. Vaikka meilläpäin hevonen on tavallinen näky kaupunkimme pienessä keskustassa, silti ratsukko herättää aina hilpeyttä. Ja tottakai meidän Rokia saa taputtaa!
Kotona jynssäsin hevostani kumisualla niin kauan, että se venyi ja vanui oikein pitkäksi, kun rentoutui täysin. Roki on niin söpö, kun se venyttää kaulansa löysäksi, roikottaa päätään ja värisevää alahuultaan, ja tuhisee!

19.03.2012
Roki poseerasi ensimmäistä kertaa lehtikuvassa tänään. Se sattui menemään tallin omissa kisoissa monena päivänä niin mallikkaasti, että toimittaja oli kaivellut sen taustoja melko syvällisesti. Oli tosi noloa sanoa itseään orin omistajaksi, kun toimittaja esitti niin tarkkoja kysymyksiä, etten osannut vastata niihin. En minä tiennyt, että Rokin suvusta aimo osa on tavallisia ratsastuskoulun pulliaisia! Toimittaja kysyi, miten sellaisista rupuratsuista syntyy näin upea helmi. Minä peitin tietämättömyyteni sanomalla, että koko Rokin suku on upea, vaikka hevoset ovatkin eri ammateissa.
Arvatkaapa, mitä me siis Rokin kanssa olemme tänään illalla tehneet! Minä olen istunut sen karsinassa koko aamun ja selvittänyt, mistä sen suku oikein tulee. Roki taas on syönyt vieressäni ja tutkinut kannettavaa tietokonettani. Mutta löysinhän vaikka mitä, ja palkkasin oikean sukututkijan käymään tarkemmin läpi orini lähisuvun.

18.12.2011
Noin hurahti taas kokonainen vuosi. Tai no, onhan tässä vielä vuotta vaikka kuinka, mutta Rokin talviloma on jo alkanut. Jottei se ihan pulskistuisi, olen keksinyt sille hommaa lomallakin. Minun kahdeksanvuotias siskontyttöni Leena tuli nimittäin kylään Suomesta, ja tietenkin esittelin meidän Rokin tälle pikku heppahullulle. Sanokaa vain minua vastuuttomaksi, kun opastan pientä tyttöä hoitamaan oria, mutta minähän valvon häntä koko ajan, ja Rokikin on oikein kiltti.
No, Roki on nauttinut. Tänään talutin Leenaa kantavaa Rokia oikein maastossa. Ja koska kahdeksanvuotiaalle käyntilenkki maastossa ei ole kovin hurja kokemus, ratsastin itse Rokin pojalla ja tarhakaverilla, jonka nimi on Ruki, ja talutin ratsukkoa selästäkäsin. Leena nauroi niin, että kirkui, eivätkä hevoset ollenkaan panneet pahakseen. Menimme huimaa harjoitusravia, ja tytöstä oli upeaa ratsastaa Rokin tapaisella isolla hevosella.
Roki on niin kiintynyt Leenaan, että seuraa tyttöä kuin iso koira. Siskontyttöni tapaakin ottaa orin aamulla mukaansa postia hakemaan, ja iltapäivällä ruuan syötyään hän taluttaa hevostani pihatiellä edestakaisin. Ihan niin kuin koiraa. Minä vahdin ikkunasta, mutta esitän aina, että en ole katsonut. Kyllä minä muistan, kuinka mahtavaa oli olla kahdeksanvuotias, ja saada iso hevonen tottelemaan, kulkemaan nätisti, ja ihan itse!

01.04.2011
Kevät tulee, osalla tammoista on kiima, Roki temppuilee. Siinäpä se lyhyesti. Pidemmin sanottuna hevoseni on kuin ampiainen, mikä on erittäin hämmentävää, sillä yleensä hevonen on kiltti kuin lammas. Otin hevoseni kanssa tänään oikein kunnolla yhteen treeneissä ulkokentällä, kun se olisi vain kävellyt pää kenossa kohti tammojen aitausta. Tottakai sain sen tottelemaan, olenhan laumanjohtaja, mutta ei se helppoa ollut.
Ja tällainenko taliaivo pitäisi päästää ihmisten ilmoille uudelle kisakaudelle? älkää unta nähkö. Roki jää kotiin käytöstapoja opettelemaan niin kauaksi, että se on edes suht koht normaali, vaikka kymmenen tammaa tanssisi sen edessä lambadaa pannumyssyt päässä.
Mutta niin ne hormonit hyrräävät. Se on normaalia. Ei saisi suuttua hevoselle, vaan pitäisi vain pitää kuria. Mutta kun Roki on niin poikkeuksellisen hankala tänä keväänä...

01.01.2011
Voi hyvää päivää, minkälaisen yön me vietimme. Joka kerta, joka ikinen vuosi sama homma: joku kylän isännistä ampuu lapsilleen raketteja meidän pellollamme, minun tallini vieressä. Osa hevosista ei välitä, mikä on kyllä kummallista, mutta ihanalla tavalla. Osa on niin kuin Roki: potkii seiniä ja uhkailee kalteriseinien läpi naapurikarsinoiden asukkeja. Laitoin hevoselle korvatulpat, ja ajattelin viedä sen uhkarohkeasti ulos. Ajattelin, että jos se riehuu ja pelkää, se satuttaa itseään vähemmän aitauksessa.
Yllättäen minä olinkin se, mitä Roki-kulta tarvitsi. Se painoi päänsä syliini. Vaikka se nytkähti joka pamauksesta, se pysyi paikoillaan. Harjailin oria hyvän tovin käytävällä, ja lopulta se rentoutui. Hevoseni kävi vain ylikierroksilla, ja ryhtyi nukkumaan yhden maissa, vaikka edelleen tallin vieressä pamahteli. Aamulla Roki oli ihan normaali.

24.12.2010
Arvatkaa, kuka veti Joulupukin rekeä meidän kylällämme? Joo, tottakai arvaatte, että Roki, kun noin kysyin, mutta se ei ollut Roki. Sen kyllä piti olla, mutta ori alkoi ontua toissapäivänä, ja oli normaali vasta tänä aamuna. En viitsinyt laittaa sitä töihin, vaan lähetins sille tuuraajan. Ori ei tiennyt, mistä jäi paitsi, ja oli vain iloinen, kun harjailin sitä pitkin päivää haassa.
Illalla avattiin lahjoja. Muutama hevonenkin sai lahjan, ja niihin hevosiin kuului myös meidän Roki, joka on ollut kiltti poika. Tämä kiltti poika sai ihanan ruosteenruskean loimen, johon on kirjailtu sen nimi. Oikein kultaiset kanttaukset loimessa on, ja kullanväriset soljet myös. On niin upea loimi, että sitä käytetäänkin vain kisapaikoilla!

14.10.2010
Rokilla on mennyt hyvin, vaikka en olekaan pitkään aikaan kirjoittanut. Se on ollut terveenä, ja matkustellut tasaiseen tahtiin kilpailuissa. Olen ratsastanut sillä poikkeuksellisesti itse, vaikka yleensä hevosillani onkin ratsastajat. Roki vain sopii minulle, ja minä sille. Sellainen täydellinen yhteisymmärrys, jonka Rokin kanssa koen, on harvinaista, eikä sellaista saa koskaan heittää hukkaan. En ole ikinä ollut rautahermoinen kilparatsastaja, mutta Rokin kanssa jännityskin tuntuu mukavalta. Se rohkaisee minua, ja minä sitä.
Kilpaileminen on upeaa. Hyppääminen Rokin kanssa on muutenkin kuin lentämistä, mutta kilpajännitys tuo siihen omat mausteensa vielä päälle. Silloin tällöin otan salaa orin niskajouhia nyrkkiini, vaikka ei saisi, mutta en tukeakseni itseäni. Haluaisin vain pidellä Rokia sylissä kuin pientä koiraa, ottaa sen yöksi vierelleni sänkyymme, laittaa sen syömään aamulla kahvipöydästäni ja värjätä sen kaviot kynsilakalla kultaisiksi.
Roki on virallisesti koko maailman ihanin heppa!

16.05.10
Ihanaa, remontti edistyy ja nyt vihdoin päästiin tänne Rokin karsinaan asti. Ratsu näyttää ihan nauttivan, kun ikkunastakin näkee läpi ja upouudet loimet ja riimut ja riimunarut roikkuvat siististi tämän uuden karsinan vastavaihdetuissa, lommottomissa ovissa.
Kesä on nyt kuitenkin tullut, ja kisakaudesta on lomaa. Kuten näette, kisataukoa on jatkunut jo lievästi sanoen jonkin aikaa, ja se johtuu VRL'n tauosta. Suunnittelen starttaavani taas pitkästä aikaa Rokilla villeissä kisoissa, koska tämä tauko on jo venynyt yli vuoden pituiseksi kokonaisuudessaan. Joku pian luulee, että Rokini on unohdettu, kun hän plarailee näitä sivuja!
  Baby Rokies
160708 o The F-Word Rück  (e:The World Is Crashing Down)

torstai 23. helmikuuta 2017

Primal Scream

Perustiedot

Nimi:Primal Scream Omistaja:Oresama VRL-02753
Sukupuoli:Ori Kasvattaja: 04.12.-11 , evm
Rotu:Paint horse Painotus:Lännenratsastus
Säkäkorkeus:165cm Meriitit:WRJ-I, YLA2
Syntynyt:04.12.-11 (8v 04.12.-13)


Primal Scream menehtyi vanhuuteen 23.2.2017 34-vuotiaana.

Kuvagalleria


© Oresama / Brises

Luonteesta

Meidän Primal Scream eli "Mallu" oli aktiivinen kilpahevonen pari vuotta nuorilla päivillään, mutta nyt eläkepäivät saavutettuaan on se toiminut siitosorina ja oloneuvoksena. Pojan luonnekin on aikojen saatossa kehittynyt aikamoisesta huimapäästä sivistyneeksi aikuiseksi mieheksi. On Mallulla yhä omat jekkunsa ja kommervenkkinsä, mutta me Brisesissä tunnemme ukkelin jo niin hyvin, että sen käsittely on rentouttavan ennalta-arvattavaa. Ei Mallun kanssa kuitenkaan tylsää ole - onhan se mitä parhainta vaellusseuraa, ja portillekin tulee haassa vastaan aina uskollisesti, jotta saisi mahdollisimman paljon rapsutuksia.
Hoidettaessa Mallu oli nuorempana tosi malttamaton, sillä oli aina kiire. Nyt, kun ikää on tullut, on malttikin löytynyt. Ori ei vieläkään nauti pitkistä harjaussessioista toisin kuin osa muista hevosistamme, mutta tavallisessa harjauksessa käyttäytyy rennosti. Tammojen perään on tämän uljaan uroon yhä huudeltava kaikin voimin, mutta ei se kovaa ääntä lukuunottamatta edes machoile. Ihmisiä kohtaanhan ori on aina ollut melko nöyrä.
Mallun voi satuloida kiinnittämättä tähän arkiseen toimenpiteeseen sen enempää huomiota. Ori ei pelleile, se ei oikeastaan edes välitä. Kun vyötä kiristetään, sen korvat ponnahtavat pystyyn. Pian on aika lähteä tekemään jotain hauskaa. Kyllä vanha tietää!
Mallu on harkitseva ratsu. Se on kilpaileva lännenratsu, mutta koska se käyttää aivojaan tehokkaammin kuin lihaksiaan, se ei varmaankaan menestyisi kaikkein nopeatahtisimmissa lännenratsastuksen lajeissa. Sen sijaan tottelevaisuutta, järkeä ja rohkeutta vaativissa lajeissa ratsu on aivan mahtava. Esimerkiksi western trailissa ori on aika haka: se ymmärtää tutkia erilaiset esteet etukäteen niiden ohi kulkiessaan, ja kun hetki koittaa, se on todennut ne jo vaarattomiksi ja uskaltaa mennä vaikka kuinka kopisevalle sillalle sun muulle esteelle.
Mallusta löytyy kyllä ihan riittävästi paukkujakin, jos tarvitaan. Vaikkei se ole tynnyrinkiertäjämestari, se on reipas maastoratsu. Sen tasainen askel saa ratsastajan tuntemaan kuin hän lentäisi. Mallu tarpoo tyytyväisenä eteenpäin varmoilla jaloillaan. Se ei säiky, ei laiskottele eikä puolla kotiinpäin. Nuorempana vauhti oli maastossa välillä aivan liian huimaa, mutta sitä ongelmaa meillä ei enää ole.
Joskus ennen Mallu pakattiin silloin tällöin Brisesin isoon kuljetusautoon muiden hevosten kanssa ja vietiin milloin minnekin kilpailemaan. Se ei koskaan pitänyt kuljetuksesta ja stressasi pitkiä matkoja kovasti, joten yleensä se kuljetettiin kisapaikalle aina pari päivää ennen kisoja. Näin se saatiin toimimaan moitteettomasti itse kisasuorituksessa. Lyhyet matkat vielä menivät, mutta jos orin piti illalla matkustaa kuusi tuntia ja seuraavana aamuna startata omassa luokassaan, siitä ei tullut yhtään mitään. Mallu meni veltosti ja epätasaisesti kuin vieterinukke, ja sillä oli hermo tosi kireällä. Parin päivän rentoutumisen jälkeen ori uskalsi kyllä tehdä parhaansa vieraassakin paikassa. Se oli oiva kilpahevonen aikoinaan.

Suvusta

The Howl
paint, 165cm, evm.
The Yell
paint, 165cm, evm.
The Shout
paint, 163cm, evm.
All The Haste
paint, 165cm, evm.
The Felicity
paint, 160cm, evm.
Sweet Benjamin
paint, 158cm, evm.
The Time
paint, 163cm, evm.
Primal Princess
paint, 164cm, evm.
Royal Villain
paint, 159cm, evm.
Neverknown Punk
paint, 161cm, evm.
Royal Mistake
paint, 160cm, evm
Prima Ballerina
paint, 163cm, evm.
Dance Solo
paint, 163cm, evm.
Primal Song
paint, 165cm, evm

The Howl sai nimensä kulttirunon The Howl mukaan. Howl ei todellakaan ollut mikään raggari kuten runon tuntevat kuvittelevat, vaan pikemminkin runoratsu. Ori oli Tanya'sin siitosori vanhoihin päiviinsä asti, ja sen varsoista tuli käyttöhevosia, paitsi Primal Screamista, joka on kilpahevonen. The Howl itse teki kyllä töitä Tanya's -tilalla, mutta vaikka se taitava olikin, oli se liian hyvä periyttäjä jotta arkinen loukkaantumisriski olisi kannattanut ottaa antamalla orin työskennellä kuin muut hevoset. Hyväkuntoisena ja vaalittuna 165-senttinen Howl elikin pitkän, terveen elämän, ja sen saavutukseksi on mainittava lähes sata erehdyttävästi isänsä näköistä varsaa kymmenien eri tammojen kanssa.

The Yell oli muutaman hienon varsan isäori ja kyvykäs käyttöhevonen kotitallillaan Espanjassa. Tämä 165-senttinen ori palveli koko 22 vuotta kestäneen elämänsä työmiesten kanssa pikemminkin kärsivällisyyttä kuin nopeutta vaativissa tehtävissä. Se ruunattiin muutaman tamman astumisen jälkeen jotta sen valmiiksi mukavasta luonteesta tulisi vieläkin tasaisempi ja nöyrempi.
Toisin kuin poikansa The Yell, The Shout oli enemmän nopea kuin kärsivällinen. Se oli keskikokoinen ja kevyt käyttöratsu, ja palveli itseään suurempien quarterhevosten kanssa tilallaan karjanajohommissa. Vaikka orilta puuttui karjavaisto, kuten rodulle on tavallista, se oli fiksu ja pystyi opettelemaan ulkoa muiden eläinten toimia.
Kiltti tamma All The Haste oli taidoiltaan keskinkertainen, mutta kuitenkin niin loistava luonteeltaan että se kannatti astuttaa pari kertaa mahdollisimman hyvällä orilla. Tamman ensimmäisestä varsasta tuli tosi mukava tapaus, mutta toinen syntyi kuolleena. Haste yritettiin astuttaa vielä muutamana vuotena uudelleen, mutta se loi varsansa. Tamma lopetettiin noin parikymppisenä selkävaivojen vuoksi.

Kevyt ja kestävä The Felicity pärjäsi tilan töissä niin hienosti ja oli niin korvaamaton apu päivittäisessä elämässä, että sitä ei meinattu malttaa astuttaa, koska sitten se tarvitsisi äitiyslomaa. Isäntä sai kuitenkin lopulta tahtonsa läpi ja Felicity sai varsan, upean The Howlin. Parin vuoden jälkeen yritettiin uudelleen, ja tamma tulikin kantavaksi. Se kuili synnyttäessään kaksosvarsoja. Itse varsoista molemmat jäivät henkiin ja olivat yhtä hienoja kuin emänsä. The Felicity oli terve, reipas, kiltti ja vieläpä kaunis.
Oriksi Sweet Benjamin oli ihan mahdottoman kiltti. Pienenä ja kevyenä se oli myös kätevä apu ranchin liepeillä kevyissä töissä. Loistava työura alkoi hienosti mutta jäi kesken kun Benjamin siirtyi mittelemään kykyineen kilparadalle. Orista tuli todellinen trail-tähti, ja menestyksen vuoksi Benjaminin apu kotitilalla oli järkevää uhrata ja ottaa remmiin toinen hevonen. Laatuarvosteluissa huippupistein palkitusta orista tuli tottakai siitoshevonen, ja kilparetkellään se ostettiin Saksaan asti. Suuri osa Euroopan parhaista painteista onkin Benjaminin jälkeläisiä
The Time oli nopea ja nätti saksassa asuva, Amerikassa kasvatettu kilpatamma. Se oli haka trailissa ja toi voittoja kotiin pleasuresta. Kenttäratsastusta se kokeili, ja varsinkin maastokoe oli sen mielestä mukavaa. Kouluratsastusharjoitukset se olisi tahtonut jättää mieluiten väliin, ja niin se lopulta saikin tehdä. Time kävi voittamassa kenttäkokeilunsa jälkeen tavallisia este- ja maastoestekisoja trailtähteytensä ohella.
 Primal Princess napsi varsanäyttelyistä lähtien ykköspalkintoja kauneutensa puolesta niin halterissa, tavallisissa näyttelyissä kuin söpöyskilpailuissakin. Se oli rakenteeltaan upea, värityskin oli täsmälleen rotumääritelmän mukainen. Erityisen Primal Princessistä teki sen kuvioinnin täsmälleen symmetrinen ja esteettisesti komea muoto. Muissa lajeissa Princess ei kilpaillut, koska sen työtä oli olla erään nuoren naisen ensimmäinen oma hevonen ja paras ystävä. Kiltti Princess sopi osaansa luonteensa puolesta täydellisestiVarsinkin pikkulapsia Royal Villain pelotti. Sen toinen silmä oli vaaleansininen ja toinen tummanruskea. Se oli käytännössä musta, paitsi valkoisesta laikusta toisen silmänsä ja korvansa ympärillä. Se näytti merirosvolta ja huligaanilta, mutta oikeasti se oli vain komea, väärin perustein tuomittu kiltti yleisratsu. Villain kilpaili muutaman kerran kyllä, ja sen menestys oli keskinkertaista. Jalostukseen sitä käytettiin paitsi luonteen, myös perin erikoisen ulkonäön takia. Varsoista tuli kyllä kilttejä, mutta yksikään ei muistuttanut ulkonäöllisesti isäänsä.
Suloinen Neverknown Punk eli tavallista elämää tavallisen nuoren herran lemmikkinä. Sillä ei paljoakaan ratsasteltu, ei paljoakaan kilpailtu, joten melkintöjä sen elämästä on kovin vähän. Valokuvia, päiväkirjatekstejä ja sensellaista on paljonkin, mutta ne tapahtumat kertovat arkipäivistä, tamman ainoasta varsasta, iloisista uimaretkistä ja muusta hauskasta. Punk oli kiltti ja keskikokoinen tamma.
Royal Mistakesta ei ole säilynyt paljoakaan tietoa. Sen tiedetään astuneen yhden lähes tuntemattoman tamman, ja olevan itse emänsä ja isänsä ainoa varsa. Se oli joko lemmikkinä tai käyttöhevosena jollain vähemmän tunnetuista talleista eteläisessä Amerikassa, tarkkaa paikkaa ei ole tiedossa. Kilpailuita ei joko ole tai ne olivat niin pieniä ja epävirallisia, että niistä ei ole tietoa saatavilla.

Prima Ballerina eli tapahtumientäyteisen elämän. Varsana se sai emältään jonkin tavallisen, aikuiselle hevoselle vaarattoman taudin, joka hidasti sen kehitystä. Riina oli valmis koulutukseen vasta viisivuotiaana, mutta oppi nopeasti alkeet ikätovereiden tehdessä jo töitä kotitilalla. Tamma keräsi ihmisten sympatiat puolelleen vaikean alkunsa vuoksi, joten sen kanssa vietettiin enemmän aikaa kuin muiden kanssa. Siitä tuli rohkea ja kaiken nähnyt kun se oli parhaassa iässään, ja se pääsi kilpakentille välillä töistään. Western riding, pleasure, trail ja horsemanship olivat kaikki Riinalle kovia sanoja, ja kaksitoistavuotiaana kilpailut lopetettuaan se palasi kotiin palkittuna ja juhlittuna, kahden varsan emänä. Vanhanpuoleinen neiti varsotettiin vielä kaksi kertaa uudelleen, ja kaikki neljä varsaa ovat oikein hienoja tapauksia. Vanhana, siitosuran jälkeen Riina matkusti parinsadan kilometrin päähän lemmikkihevoseksi, vaikka omistajana säilyikin papereissa alkuperäinen isäntä. Vanhoilla päivillään Riina harrasti mm hevosuintia, suunnistusta, kevyitä vaelluksia ja veti pikkulapsia markkinoilla pienellä kärryllä. Riina kuoli 31-vuotiaana.
Dance Solo oli omistajiensa ilo ja ylpeys, vaikka se olikin ihan tavallinen harrastehevonen. Se oli niin kiltti ja hyvin hoidettu, että pienessä pitäjässään sitä pidettiin koko maan komeimpana orina. Se astuikin lähellä asuvia tammoja ahkerasti elämänsä alusta loppuun. Solon paras saavutus on sen trail-voitto paikallisissa kilpailuissa kun se oli yhdeksänvuotias.
Primal Song oli harrasteratsu ja varsinainen jokapaikanhöylä. Se taisi niin hyppäämisen kuin kouluratsastuksen, huvitti katsojiakin western traililla selästä- ja maastakäsin, ja oli tarpeeksi kestävä kenttäkilpailuihin. Kilpailusijoituksissa se roikkui kärkipaikoilla, mutta arvokisoihin se ei edes osallistunut, eikä voittoja tullut kuin kourallinen. Song kuoli 27-vuotiaana vanhuuteen

Jälkeläiset

02.02.-12 t. Classic Angel RR (e. Classic Baby)
19.02.-13 o. Chauncey Spyder RR (e: Chauncey Abi)
22.05.-14 o. Classic Memories RR (e: Classic Baby)
21.10.-14 t. Maybe Maleficent RR (e: Maybe Miracle)

Kilpailut

PäivämääräJärjestäjäLuokkaSijoitus
27.12.-11Arcadia MorgansWRJ/Freestyle Reining4/33
29.12.-11Arcadia MorgansWRJ/Halter2/26
11.01.-12Chinet RanchWRJ/Versatile Horse1/24
12.01.-12Chinet RanchWRJ/Western Trail5/36
14.01.-12Chinet RanchWRJ/Western Trail3/30
17.01.-12Chinet RanchWRJ/Western Pleasure5/33
17.01.-12Chinet RanchWRJ/Versatile Horse1/25
18.01.-12Chinet RanchWRJ/Western Pleasure4/33
20.01.-12Chinet RanchWRJ/Western Riding3/36
29.02.-12Bremen ParkWRJ/Versatile Horse, WRJ-Cup4/25
27.03.-12Bremen ParkWRJ/Western Trail2/25
29.03.-12Bremen ParkWRJ/Versatile Horse1/15
29.03.-12Bremen ParkWRJ/Western Trail3/25
30.03.-12Bremen ParkWRJ/Reining1/31
31.03.-12Bremen ParkWRJ/Western Pleasure, WRJ-Cup2/40
31.03.-12Bremen ParkWRJ/Western Trail, WRJ-Cup1/41
10.04.-12Bremen ParkWRJ/Western Trail4/28
11.04.-12Bremen ParkWRJ/Halter1/21
11.04.-12Bremen ParkWRJ/Versatile Horse4/17
11.04.-12Bremen ParkWRJ/Western Riding2/26
12.04.-12Bremen ParkWRJ/Halter4/21
14.04.-12Bremen ParkWRJ/Halter1/21
14.04.-12Bremen ParkWRJ/Versatile Horse2/17
29.04.-12Al NajyaWRJ/Halter1/15
27.05.-12Al NajyaWRJ/Halter2/23
30.05.-12MalibuWRJ/Western Trail, WRJ-Cup7/49
13.06.-12ZurückWRJ/Western Pleasure5/29
15.06.-12ZurückWRJ/Reining5/32
16.06.-12ZurückWRJ/Versatile Horse2/18
16.06.-12Arcadia MorgansWRJ/Halter3/22
18.06.-12Arcadia MorgansWRJ/Halter2/22
18.06.-12Arcadia MorgansWRJ/Western Riding2/45
19.06.-12Arcadia MorgansWRJ/Halter3/22
01.07.-12ZurückWRJ/Western Riding1/24
02.07.-12ZurückWRJ/Western Pleasure3/22
29.09.-12Thorn Inc.WRJ/Reining6/58
22.10.-12VMRWRJ/Western Trail1/31
01.02.-13KK BailadorWRJ/Ranch Trail5/31
13.02.-13KK BailadorWRJ/Freestyle Reining1/29
24.02.-13ZurückWRJ/Reining1/43
23.03.-13ZurückWRJ/Halter4/29
23.03.-13ZurückWRJ/Western Riding1/52
23.03.-13ZurückWRJ/Western Trail6/60
24.03.-13ZurückWRJ/Western Riding3/54
26.03.-13ZurückWRJ/Reining2/50
27.03.-13ZurückWRJ/Halter3/29
27.03.-13ZurückWRJ/Reining7/50
13.03.-14ZurückWRJ/Halter6/42
14.03.-14ZurückWRJ/Western Riding3/50
14.03.-14ZurückWRJ/Western Trail1/46
06.10.-14ZurückWRJ/Versatile Horse6/64
06.10.-14ZurückWRJ/Western Pleasure8/73
07.10.-14ZurückWRJ/Halter3/42
18.11.-14Incredible DottiesWRJ/Ranch Trail5/34
19.11.-14ZurückWRJ/Reining1/54
19.11.-14ZurückWRJ/Western Riding1/49
21.11.-14ZurückWRJ/Halter6/42
21.11.-14ZurückWRJ/Versatile Horse1/33
22.11.-14StableyardWRJ/Freestyle Reining5/71
22.11.-14StableyardWRJ/Western Riding5/68
25.11.-14StableyardWRJ/Reining8/67
27.11.-14StableyardWRJ/Western Pleasure3/69
30.11.-14StableyardWRJ/Western Pleasure1/69
01.12.-14StableyardWRJ/Western Pleasure1/69
03.12.-14StableyardWRJ/Halter7/64
03.12.-14Anfarwol AcresVLRY/E/Western Pleasure1/5
03.12.-14Anfarwol AcresVLRY/E/Ranch Riding2/4
09.12.-14ZurückWRJ/Halter1/34
10.12.-14DelmenhorstWRJ/Western Pleasure7/60
11.12.-14Anfarwol AcresVLRY/E/Western Pleasure1/4
11.12.-14ZurückWRJ/Halter4/34
11.12.-14ZurückWRJ/Western Riding2/61
16.12.-14DelmenhorstWRJ/Western Pleasure4/60
30.12.-14Claridge StudWRJ/Reining5/26
30.12.-14Claridge StudWRJ/Western Trail4/28
03.01.-15Ascuns FarmWRJ/Western Trail2/60
03.01.-15Ascuns FarmWRJ/Western Pleasure5/60
09.01.-15Ascuns FarmWRJ/Halter3/60
14.11.-14JägerwaldWRJ/Versatile Horse2/17
18.11.-14Incredibe DottiesWRJ/Reining7/49
11.12.-14DelmenhorstWRJ/Ranch Trail2/60
16.12.-14DelmenhorstWRJ/Western Pleasure6/60



Päiväkirja


Tammikuu 2014 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Harkitsen Mallun ilmoittamista WRJ'n laatuarvosteluun. Olisi kiva nähdä, miten se pärjäisi sellaisessa koitoksessa, mutta en ole kuitenkaan ihan varma... Mallu on ollut nyt sairaslomalla stressiperäisten syiden takia, enkä ole varma, kestäisikö se laatuarvostelutapahtumaa. Se voisi hyvinkin kestää, koska se niin rakastaa huomiota. Eihän siinä ole kuin maastakäsittelyä ja orin kilpatulosten esittely paperilla. Leandrokin on sitä mieltä, ettei Mallu liikaa rasitu yhdestä päiväreissusta. Sitä paitsi tilaisuus järjestetään tässä lähellä muutenkin, eli hevonen pääsisi taas illaksi kotiin.
Noh, vuodenvaihde meni hyvin meidän osalta. Kukaan apina ei tänä vuona pommitellut raketteja tallin lähellä, eikä Mallu muutenkaan ole ihan säikyimmästä päästä. Varmuuden vuoksi valvoimme Leandron kanssa tallissa kuitenkin.

Joulukuu 2013 - kirjoittanut Leandro (Oresama)
Huh hellettä! Normaalisti Soleilissa on tähän aikaan viitisentoista plusastetta, ja tänä vuonna on ollut parikymmentä. Kesäkin oli poikkeuksellisen kuuma. Mallu kuitenkin nauttii lämmöstä. Se on nyt toista kuukautta täällä kotona, ja viettää vapaata. Ana on kieltänyt ottamasta sitä vielä tässä kuussa tilan töihinkään, ja sekös oriille sopii. Poika tuntuu ihan virnistelevän minulle, kun ratsastan aamulla sen haan ohitse jollain muulla meidän hevosistamme. Hevoset eivät kuitenkaan osaa virnuilla, joten ehkä polle kuitenkin vain nauttii vapaapäivistään ihan vilpittömästi.
Olen joka päivä iloinen kun saan olla näin hienojen hevosten kanssa aina. Mallunkaan vertaista moni ei edes näe koko elämänsä aikana - saatiko omista! Minä taas olen sellainen hevosmies, että minulla on Mallu ja monta muuta huippua tallissani. Ori ei itse tiedä olevansa erityinen. Ehkä juuri se on sen viehätys: se luulee olevansa kuka tahansa, joten se käyttäytyy kuin kuka tahansa. Rakastan Mallu-heppaani.

Marraskuu 2013 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Nyt tekisi mieli sanoa rumia sanoja. Mallu on nimittäin pipi - ja vieläpä päästään. Ruumista olisin voinut lääkitä, mutta päätä en voi enkä edes halua. Ei se mikään psykopaatti ole, älkää käsittäkö väärin. Sillä on vain vähän vaikeaa. Jotain stressiperäisiä oireita, sanoi eläinlääkäri, ja määräsi hevosen suurin piirtein vuodelepoon. Petyin karvaasti. Nyt piti alkaa orin viimeinen kisakausi.
No tärkeintä on kuitenkin ratsun terveys eikä minun himoitsemani mitalit. Mallu saa tervehtyä rauhassa. Jos se vaikka joulun jälkeen näyttää voivan taas hyvin, kokeilemme kilpailuja uudelleen vielä yhden kauden ajan. Ellei se vain halua enää, en minä pakota. Poika on jo saavuttanut tosi paljon kilpauralla.
En tiedä, tuleeko Mallusta kuitenkaan siitosori. Entä jos se periyttää huonoja hermoja? Ei sen ensimmäinen varsa ainakaan ole hermostunut tapaus, mutta kokeilen kyllä jalostuspuuhia ensin vain varovasti. Jos toinenkin varsa näyttää voivan hyvin, uskallan käyttää Mallua siitoksessa laajemmin.
Lokakuu 2013 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Myöhäinen syksy on Soleilissa sateinen, ja meillä Brisesissäkin kaikki tarjhat, paitsi ne kaksi hiekkapohjaista, ovat suuria mutakylpyjä. Mallu nauttii, kun saa maata rapakossa kuin porsas. Minä en nauti, kun saan kuurata saman konin joka päivä.
Tiesittekö te muuten, että koni on lainasana venäjästä? Venäjän kielessä koni tarkoittaa oikein ratsuhevosta. Leandro muistuttaa minua siitä aina, kun kutsun Mallua koniksi: asiat voi nähdä kahdella tapaa. Voi olla sitä mieltä, että hevoseni on likainen joka ilta ja joudun tekemään ylimääräistä työtä noin tunnin. Toisaalta voi ajatella myös, että savinen muta tekee hyvää hevoselleni, ja saan tunnin ylimääräistä aikaa sen kanssa joka ilta.
Loppukuusta nostamme joka tapauksessa kytkintä Brisesin savisilta mailta, koko sateisesta Soleilista, ja palaamme kilpakentille. Mallun viimeinen kisakausi alkaa!

Syyskuu 2013 - trail-valmennus, valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Sateisella, lämpimällä, raskaalla ilmalla ei Mallun tehnyt mieli oikein liikkua, mutta eipä tavallisessa trailissa mitään vauhdin hurmaa kaivatakaan. Ori oli alusta asti asialla ja kiinnostunut tekemisistään, samoin ratsastaja Ana. Mallu totteli epäröimättä perusesteet, kuten sillan, ja suistui mukisematta tekemään asioita pyynnöstä ihan väärin, kuten ylittämään sillan poikittain. Tämä harjoitus on hyväksi etenkin nuorille hevosille, jotka eivät vielä ole varmoja itsestään. Mallu kuitenkin ilmiselvästi on.
Ongelmia meille tuotti Anan liian suurieleinen ratsastus. Neuvoin yrittämään käskyjä mahdollisimman huomaamattomasti. Kuinka pienellä liikkeellä Ana saa Mallun tekemään oikein? Ana toimi oikein aina hetken, mutta unohti jo pian, mitä olin pyytänyt. Kotiläksyksi määrään ratsastelua sellaisella kentällä, jonka jollain sivulla on peili.

Elokuu 2013 - trail-valmennus, valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Mallusta ja Banista huomasi heti, ettei Ban yleensä ratsasta tällä hevosella, ja että Mallulla on yleensä joku ihan toinen selässään. Molemmat osapuolet ovat taitavia, mutta kummallakin on eri tyyli. Sitä varten Ana minut palkkasikin valmentamaan Mallua eri ratsastajien kanssa, että sekä hevonen että ratsastajat oppisivat mukautumaan tilanteisiin paremmin.
Aloitimme perusasioista: Banin täytyi saada Mallu rentoutumaan ja uskaltamaan toimia rauhassa. Jos hevonen ei ole rohkea ja luota ratsastajaan, trail on mahdotonta. Pyysin siis harjoittelemaan vain kiertelemällä kentällä tavallisia esteitä. Vaikka Mallu yleensä suhtautuu niihin jopa väliinpitämättömästi, Banin kanssa se halusi tarkistaa joka paikan.
Kun hevonen käyttäytyi normaalisti taas, muistutin, että Baninkin tulee rentoutua. Hengittele, tunne ratsun liikkeet, laske olkapäät alas, ota vaikka jalat pois jalustimilta.
Vaativiin harjoituksiin asti ei ehditty näiden neljänkymmenenviiden minuutin aikana. Harjoittelimme peruuttelua erilaisiin paikkoihin ja pujotellenkin jotta ratsukko saisi aivojumppaa. Vaikeutin harjoitusta sitomalla peruuttaen pujoteltaviin estepuomeihin muovipusseja, liehuvia paalinaruja ja muuta aivan hirveän pelottavaa. Ratsukko oli kuitenkin löytänyt jo sisäisen tyyneytensä.

Heinäkuu 2013 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Aaah, auuvoinen arki! Kovatahtinen kilpailutus! Minä rakastan elämääni, hevostani ja aina vain uusiin paikkoihin matkustamista! Mallu on terve ja voi hyvin. Olen ollut sen kanssa samassa paikassa melkein koko alkukuun, mutta eilen lähetin orin jo edeltäpäin matkaan kohti seuraavaa kisapaikkaa. Sain vuokrattua sille paikan tallilta, jolla kilpailut järjestetään. Olen kyllä huomannut, miten paljon paremmin ori toimii kisoissa, jos saa etukäteen mennä paikalle haistelemaan uusia hajuja. Parin päivän päästä se on jo kuin kotonaan, ja siitä voi turvallisin mielin ottaa kaiken irti sen omassa luokassa.
En pidä tämän alueen kengittäjistä. Meidän kengittäjämme tai kengitystaitoiset työntekijämme eivät ehdi kulkemaan mukanamme kilpailuissa, joten joudun turvautumaan välillä tuntemattomiinkin seppiin. En pidä sellaisesta, vaikka kengittäjä olisikin oikein huippujen huippu. Uskon siihen, että Leandro ja Mike tuntevat Mallun kaikkein parhaiten, ja osaavat myös kengittää sen optimaalisella tavalla. Itse Mike ja Leandro taas ovat sitä mieltä, että koko ajatus optimaalisesta kengitystavasta on ihan huuhaata, ellei kyse nyt ole laukkahevosista tai muista sellaisista, jotka menevät kovaa. Mutta naurakoot vain - kyllä oma seppä kengittää oman hevosen aina parhaalla tavalla! Kyllä minä tiedän.

Kesäkuu 2013 - reining-valmennus, valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Ana ja Mallu pyörivät, pyörivät, pyörivät, singahtivat sitten uudelleen liikkeelle, heittelehtivät pitkin kenttää ja pysähtyivät kuin seinään. Tuijotin hetken suu auki. Siinä oli kaikki liikkeet, jotka olin pyytänyt. Ne olivat oikeassa järjestyksessä, oikein suoritettuja... ...ja näyttivät ihan hirveiltä. Miksi?
Muistutin, ettei ole mikään kiire tehdä kaikkea. Vaikka kaikki oli oikein, kukaan tuomari ei olisi antanut tuosta pelleilystä täysiä pisteitä. Reining-luokan seuraaminen tulee olla elämys katsojalle, ratsastamisen tulee olla mukavaa ratsastajalle, ja hevosenkin tulee nauttia työstään. Malluhan meni kuin bordercollie, joka tottelemisen riemusta ei enää tiedä, miten päin olisi!
Annoin Analle aikarajan. En niin, että liikkeet piti suorittaa kolmessa sekunnissa, vaan niin, että jokaisen liikkeen tuli kestää vähintään aika X. Seurasin itse kellosta ja höpötin ääneen sekunteja. Se auttoi. Kaikki sujui hallitusti, joten kyse ei ole osaamisen puutteesta.
Ana valitti, että hän pelkää pitkästyttävänsä katsojia. Kuulemma jopa kotikentällä. Siksi hänen oli harjoiteltava nopeasti, jotta muut pääsisivät kentälle, puhuttava nopeasti, jotta säästäisi muiden aikaa ja jopa harjattava hampaansa nopeasti, jotta hänen miehensä pääsisi nopeammin tekemään saman. Määräsin unohtamaan sellaiset hömpötykset heti. Ana varaisi tästä lähtien kentän kokonaan itselleen ja Mallulle aina vähintään kahdeksi tunniksi kerrallaan ja tekisi laukkaharjoituksia hitaasti ja hallitusti.

Toukokuu 2013 - reining-valmennus, valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Banin ja Mallun ongelma kuulemma oli, että Mallu ylikuumeni jopa rauhallisissa harjoituksissa, vaikka muiden kanssa hevosella ei ollut ongelmia. Vaikka Ban ei Mallun kilpa- tai harjoitusratsastaja olekaan, on tällaiset ongelmat tärkeä korjata. Ryhdyimme siis töihin.
Alku meni niin hyvin. Yhteistyö ei ollut saumatonta, koska ratsukko ei ole tottunut tekemään töitä yhdessä. Silti kaksikon liikkeet ja yhteispeli olivat niin hyviä, kuin vain voi toivoa, mikäli ratsu ja ratsastaja eivät tunne toisiaan. Kun pyysin kiihdyttämään Mallun vauhtia, ori yritti karata Banin alta heti muutaman askeleen jälkeen. Minä näin, missä vika oli, koska olin sivustaseuraaja. Banin olisi itse ollut mahdoton huomata sitä.
Ainoa ongelma on, että Banilla oli liian kivaa. Se kuulostaa hullulta, mutta niin se on: ratsastaja tiesi olevansa nopean, voimakkaan, osaavan huippuhevosen selässä, innostui itse liikaa, viesti sen hevoselle kehonkielellään ja hevonen vastasi heti. Ban menevänä tyyppinä halusi luonnollisesti päästellä kovaa, koska tällä hevosella pääsee. Hän kuitenkin tietää, ettei niin saa tehdä, ja yritti hillitä itseään.
Mallu oli heti taas hallittavissa, kun pyysin Bania hengittämään itsensä rauhalliseksi, istumaan rennommin ja pitämään pään kylmänä. Jos ratsukko haluaa laukata tosissaan, sille on ihan toiset ajat ja paikat kuin rening-suoritus!
Parasta lääkettä tällaiseen vaivaan on pyytää joku videoimaan omaa suoritustaan. Sen lisäksi Ban voisi vapaapäivänään lainata Mallua ja katsoa, millaisia paukkuja orissa on, jotta pääsisi uteliaisuudestaan.

Huhtikuu 2013 - reining-valmennus, valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Ana ja Mallu halusivat harjoitella liukupysähdystä, joten sitä siis lähdettiin työstämään kahdenkymmenen minuutin harjoituksessamme. Ensin aloitettiin vähän kesymmistä slaideista, ja sitten päästin Anan ja Mallun oikeasti irti.
Ensimmäisen pysähdyksen jälkeen pyysin Anaa kokeilemaan, kuinka paljon on hyvä nojata taaksepäin. Hän kun kuulemma tekee aina saman kaavan mukaan kaiken. Kokeilkoon enemmän ja vähemmän. Kaksi kokeilua ja Ana kertoi, että jos hän nojaa reippaammin, kyyti tuntuu epävakaammalta, vaikka Mallu pysähtyykin nanosekunnin nopeammin. Hänen tapansa tuntuu kuulemma kuitenkin mukavimmalta.
Kysyin, nojaako Ana jalustimille vai hevosensa satulaan ja pyysin kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja. Yleensä kehotan varaamaan jalustimille vähän enemmän, mutta tämä ratsukko onkin poikkeuksellinen. Tiedän, että Ana ratsastaa mieluiten ilman satulaa - jopa reining-harjoituksissa - ja että Mallu pitää siitä. Kokeiltuaan Ana tuumasi, että vaikka jalustimiin nojaaminen tuntuukin huomattavasti tukevammalta ja turvallisemmalta, niin hänestä tuntuu kuin hän menettäisi täydellisen tuntuman hevoseensa. Ehdotin, että Ana harjoittelisi kuitenkin tätäkin tyyliä: hevonen tuntee, jos ratsastaja istuu tukevasti, ja uskaltaa tehdä voimakkaampia liikkeitä. Silloin jarrutusmatkakin lyhenee ja koko liikkeestä tulee komeampi.

Maaliskuu 2013 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Reining ei suju, se ei vain suju - miksei se suju?? En ole edes kotona Mallun kanssa, mutta soitin silti valmentajalle. Hän lupasi matkustaa meidän kanssamme silloin tällöin, jotta voisi neuvoa meitä edistymään vähän paremmin. Sitä paitsi tiedän, että vika on minussa eikä Mallussa. Eräs tuttavani kokeili hevosta alkukuusta ja sanoi, että tämä on yksi parhaista. Niin tottelevainen, niin täsmällinen, niin kyvykäs. Enkä minä saa sen parhaita puolia esiin.
Olen yrittänyt vaikka mitä, jopa hevoseen paremmin tutustumista. (älkää kertoko Leandrolle, hän nauraisi minut pihalle.) Istuin päiväkausia Mallun seurana haassa ja karsinassa. Join aamukahvitkin siellä. Hevonen oli iloinen, kun olin koko ajan sen seurana, mutta totesin, että minä tunnen ratsuni jo. Ja se tuntee minut! Kun pelleilimme kentällä (minä siis leikin maastakäsittelyharjoituksia) harjoittelematta oikeastaan mitään, huomasin, kuinka helposti Mallu reagoi minun tekemisiini. Kun taputtelen sitä, se tietää jo etukäteen, koska aion lopettaa. Silloin se kääntyy poispäin jotta pääsisin kävelemään sen ohitse joutumatta siirtämään sitä. Kun yritän päästä jonnekin, se siirtää takapäätään pois tieltä aivan kuin huomaamatta. Se ei edes nosta päätään tai käännä korviaan niin tehdessään, vaan ele on ihan kuin minun aamukahvin keittämiseni: onnistuisin siinä jopa syvässä koomassa. Se ei ole ajattelua, vaan tiedostamaton refleksi.

Helmikuu 2013 - kirjoittanut Ana (Oresama)
Minä ja Mallu aloimme lukea saksaa. Aloitin aikuisopistossa ja pakenen Mallun karsinaan harjoittelemaan, ettei kukaan näe. Luulen kyllä, että lopetan pian. Olen kurssin huonoin heti: vaikka kyseessä on alkeiskurssi, kaikki muut ovat tulossa vain kertaamaan koulusaksaa, ja minä opettelen ihan alusta. Mallu on joka tapauksessa lohduttavaa seuraa elämäntuskassa, jota aiheuttaa saksalaisen tuplaässän ymmärtäminen ässänä eikä b-kirjaimena, koska minusta se on aina näyttänyt b-kirjaimelta.
Olemme me pänttäämisen ohella muutakin tehneet. Nyt on Soleilissa viilein aika, ja Brisesin lämpömittari näytti tänä aamuna viittätoista plusastetta. Täydellinen maastosää! Samanlainen ilma on ollut koko kuukauden, joten metsässähän me olemme viihtyneet kaikki aamupäivät. Joskus Leandro on ollut mukana Mallun tarhakaverilla, Spy-Fly -oriilla, mutta yleensä olemme tarponeet ihan kahden. Mallu on niin täydellinen maastoratsu nopeine, varmoine askelineen ja miellyttävän tasaisine liikkeineen. Eikä se edes pelkää mitään!

Tammikuu 2013 - kirjoittanut Leandro (Oresama)
Mitenkäs se orin ensimmäinen kilpakausi täällä meillä Brisesissä menikään? Se alkoi vuoden alussa ja kesti niin kauan kuin talviloma tuli. Sitten Primal Scream palasi vaimoni kanssa tänne ja jatkoi harjoittelua tilan tavallisissa työtehtävissä. Kilpauralta tipahti nelisenkymmentä sijoitusta, eli puolet uran tavoitteesta on tienattu jo. Ana epäilee että kausi oli orille liian hektinen ja se ei siksi menestynyt samaa tahtia kuin osa tammoista. Ana suunnitteleekin ottavansa rauhallisemmin. Hevonen saa olla siis vielä kotona tämän kuun levossa ja kevyessä työssä ja rentoutua edelleen. Ensikuussa on lähdön paikka takaisin baanalle, ja kilpailuihin osallistutaan vähän vähemmän kuin ennen. Se voi jopa kasvattaa sijoitusten määrää. Luulen että ori on kilpamatkalla vielä koko tämän vuoden ja ainakin osan vuotta 2014. Sitten se saa palata tänne meille siitoskäyttöön.